Runo

Olet kirkas lampeni.
Heijastuksesi puhdistaa minutkin.
En tohdi kastaa huuliani, sillä jokin sisälläni muuttuisi.
Pysytellään iäti näin, tuulenvire välillämme.

Hiljaisuuden ääni

Pythagoras taisi olla hän joka puhui 'kehien äänistä'. (Sound of the spheres)
Joskus hiljaisuudessa korviini hiipii tämä vaimea huminan, surinan ja tinnituksen sekamelska. Joku voisi sanoa, että väännä sitä volyymia pienemmälle kuulokkeissa :)
Mutta tarkasteltaessa tätä fysiikan kannalta, voimme todeta että kaikki ympärillämme (ja sisällämme) on jatkuvassa värähtelyn tilassa. Ehkä joskus hiljentyessämme, tuo ääni todella kantautuu kuuloelimiimme kaikkeudesta.
Buddhalainen perinne yhdistyy tässäkin moderniin kvanttifysiikkaan saumattomasti, esittäessään kaiken olevaisen taustaksi äänen AUM.

Joskus tuntuu että otamme arkipäiväisen todellisuutemme itsestään selvyytenä. Otetaan esimerkiksi vesi. Ulkonäkö: läpinäkyvää. Ääni: soliseva virtaus. Maku ja haju: -
Tarkkaillessasi vettä tarkemmin huomaat kuitenkin kaikki yllämainitut määritelmät riittämättömiksi. Joskus vesi heijastaa sävyjä meren tai järven pohjasta. Joskus voit nähdä kuvajaisessa itsesi. Virratessaan hanasta vuolaana se on kuin valkoinen putous ja vähentäessämme painetta se muuttuu hiljattain läpikuultavaksi. Kuin aaltoilevaa satiinia.
Väitän, että välillä onkin hyvä pysähtyä ja tarkastella maailmaa sellaisena kun se todellisuudessa on. Käsittämättömänä.
Tällöin voimme nähdä asiat ilman sanojemme ja ajatustemme verhoa ja kuulla kuinka hiljaisuus kuiskaa meille:

Simon & Garfunkel - Sound of Silence