torstai 24. syyskuuta 2009

Runo

Olet kirkas lampeni.
Heijastuksesi puhdistaa minutkin.
En tohdi kastaa huuliani, sillä jokin sisälläni muuttuisi.
Pysytellään iäti näin, tuulenvire välillämme.
Lähettänyt klo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)